keskiviikko 21. toukokuuta 2008

Mihin se aika on juossut?




Pieni poikani ryömii, ottaa muutaman konttausaskeleen, nousee ylös, sanoo maailman kauneimman sanan: ä i t i . Mihin se aika on mennyt? Eihän hänen syntymästään ole kuin pieni hetki! Kun poikani oli muutaman kuukauden ikäinen, minua neuvottiin nauttimaan jokaisesta hetkestä hänen kanssaan, sillä hän kasvaa niin nopeasti. Jokainen päivä on hänelle täynnä ihmeitä, hän näkee, etsii, löytää, ihmettelee uusia asioita. Ja oppii. Ja niin oppii äitikin. Hän on äidin pieni ihme.

Ei kommentteja: