Tunnustan!

 

Tunnustan: Tykkään tavaroiden omistamisesta. Ja niistä luopuminen on hankalaa. Haluaisin kyllä olla minimalisti, mutta epäilen että minusta ei ole siihen. Mieheni haluaisi myös olla minimalisti, mutta minun vuokseni myöskään hän ei kykene siihen. Ristiriitaista? Kyllä. Isoimmat riidat meillä syntyvätkin juuri tästä tavaranpaljoudesta. Yhdessä asiassa olen toki miestäni parempi: Vaatekaapin siivous. Omasta kaapistani vien käyttämättömät vaatteet säännöllisesti kirpputorille, kun taas mieheni kaapista löytyy lukuisia vaatekappaleita, joista hän ei malta luopua, vaikka käyttöä niille ei enää ole.

Kysymys kuuluukin: miten tästä hamsteritaudista voi parantua? Vai voiko siitä parantua ollenkaan?

Kirjoitin tuon ylläolevan eilen illalla. Arvatkaapa mitä tänään tein? Selailin ISON pinon vanhoja sisustuslehtiä läpi ja heitin  ne pois. Kyllä, POIS. Eikä harmita tippaakaan ja mieskin oli ylpeä minusta :) Ehkä sitten sitä toivoa on...  :)

I confess: I like having stuff. And it's hard to give up on anything. I would like to settle for less but I guess I can't do it. My husband would like to be a minimalist, but he can't just because of me. And yes, our biggest arguments are because we have too much stuff. But in one thing I am far better than him: Cleaning the wardrobe. I clean mine every now and then and sell clothes I don't need in the fleamarket, but my husband seems to be attached to his old clothes he doesn't wear anymore.

The question is: Is there a cure for this disease and how do you do it?

I wrote the above last night. Guess what I did today? I threw away a pile of old magazines. So maybe there is hope... :)